Tänään sain ensimmäisen YO:kokeeni lukiossa tehytä ja olen hyvin iloinen mutta samalla vituttaa, pelottaa ja hermostuttaa sillä minulla on tulossa toinen josta tiedän etten selviä kovin suurella kunnialla. Kyseinen YO- koe nimittäin on Ruotsi ja tiedän että olen kielessä sysipaska ja kaiken tämän lisäksi olen todella hidas oppimaan minkä todennäköisesti koituu kohtalokseni. 

Yleensä nimittäin minulla kestää tuplasti pidempään kuin peruslukiolaisella ymmärtää jotakin ja etenkin Ruotsin kieli on ollut yhtä helvettiä opsikella koko sen kuusi vuotta jonka olen yrittänyt, miksi sitten otin sen YO- aineeksi? No siksi koska matikka oli toinen vaihtoehto ja en halua pilata mahdollisuuksiani päästä tuolta helvetistä ottamalla sen.

En ole puhunut tästä vaikeudesta opettajille mutta lukihäiriötestissä oli merkkejä siitä, että minulla voisi olla kyseinen ongelma, en kuitenkaan koskaan tehnyt virallista testiä ja se sitten vähän jäi. Lukiot eivät myöskään tietääkseni tarjoa erityisluokkia saati kunnon eritysopetusta (sarkastista taputusta), mikä itseäni vituttaa aivan saatanasti sillä olisihan se ollut kivaa. Kesälläkin yritin opsikella kuin hullu mutta masennus ja se, että yritin kesätöiden avulla kalastella itseäni ulos veloista veivät suurimman osan ajastani ja no, eihän se homma mihinkään mennyt.

Olen tähän mennessä saanut prelistä ja YO- vihkosta molemmista C:t mutta riippuen Ruotsin kokeen vaikeustasosta, se voi tippua aika dramaattisesti. Mutta niin, toivon vähintään A:ta ja jos en onnistu sitä edes saavuttamaan, well, ihan vitun sama, onneksi on aina amiska ja paskaduunit. Menipähän lukiossa 3 vuotta aivan suotta ja siihen kaupan päälle masennuksin kasvoi 7 luokan lievistä masennusongelmista stressiin, lievään ahdistuneisuushäiriöön ja keksivaikeaan masennukseen (lisää taputusta, tällä kertaa puhtaasta vittuuntuneisuudesta).

Mutta niin, onhan tässä itseäni syyttäminen, en ole kunnolla opiskellut syksyn aikana, en ole puhunut ongelmistani terveydenhoitajalle (oppimsivaikeuksista meinaan, masennuksesta kylläkin) ja en ole juuri kysellyt erityisopetusmahdollisuuksia (koska tiedän ettei niitä ole tai ne ovat olemattomat) ja vielä sekin että luultavasti en saa näin viimehetkillä vapautusta kirjoituksista, (mitä en osittain halua sillä haluan päästä niistä nopeasti eroon ettei masennus ja ahdistus vain kasva). Mutta niin tämä oli turha ja itsetutkiva kirjoitus mutta tulipahan tehtyä niin saan edes jotenkin ahdistusta ja iskevää kohtausta lievennettyä.